Esittelyssä Takadon Eurooppalaisen jujutsun päävalmentaja, 2.dan mustavyö Ville Rasimus, jonka 40-vuotinen matka jujutsun parissa kietoutuu tiiviisti yhteen seuramme ja koko Suomen jujutsuhistorian kanssa. Takado haluaa onnitella Villeä 40-vuotisesta jujutsumatkasta ja kiittää lajin ja seuran eteen tehdystä työstä!
Ville ohjaa ja harjoittelee eurooppalaista jujutsua tänä päivänä kahdesti viikossa. Seurakaverit kuvailevat Villen olevan ”aito Budoka, joka opettaa esimerkillisellä asenteella”. ”Ville on rauhallinen ja sitkeä opettaja ja jujutsuka, joka pitää itsensä kunnossa ja jolla on kova ja laaja osaaminen, vaikka hän ei itse tee siitä numeroa. ” ”Villessä vaikutuksen tekee erityisesti Zanshin – hän on aina valmiina! ”
Takadolla Villen tunnistaa mustasta vyöstä, joka on niin kulunut, että näyttää melkein valkoiselta. Vyö on sama, jonka Ville sai ylleen vuonna 1993, kun belgialainen Norbert van Soest graduoi hänet jujutsun mustalle vyölle. Ehkä vyö kuvastaa myös Villen mottoa harjoittelussa: säilytä aloittelijan mieli.
Mistä ja miten tällainen osaaminen sitten on muodostunut?
Ville Rasimuksella oli jo monipuolinen tausta yleisurheilusta ja joukkuelajeista, kun hän vuonna 1982, 18-vuotiaana, liittyi Tapiolan Karate Dojon (nykyisen Takadon) jujutsun peruskurssille. Vuonna 1974 perustettu seura oli aloittanut karatella ja ottanut jujutsun lajivalikoimaan 1979. 80-luvun puoliväliin mennessä jujutsu oli jo seuran päälaji. Kamppailulajit olivat kiehtoneet Villeä ja hän oli nähnyt muutaman näyttävän lajiesityksenkin. Ville jäi koukkuun jujutsuun ja on harjoitellut peruskurssin jälkeen tauotta nyt 40 vuoden ajan. (No, armeijan takia taisi tulla muutaman kuukauden tauko.)
Ville kertoo, että 80-luvulla harjoitetussa Juko-ryu tyylisessä jujutsussa voimalla ja kovuudella oli iso painoarvo, ehkä liiankin. Juko-ryu tyyli painotti potkuja ja lyöntejä, ja yleensä ihan perustekniikatkin kuten heitot ja lukot tehtiin harjoituksissakin hyvin rajusti. Sinänsä siihen kovettui ja tottui, mutta vammoja ja selkäkipuja oli Villellä silloin enemmän kuin nykyään. Lajin päävaikutteet tulivat Englannista, sekä Ruotsista, Saksasta ja Belgiasta. Ulkomailla käytiin leireillä ja opintoreissuilla. Takadolla myös harjoitteli eri taustoista ja lajeista kiinnostuneita jujutsukoita ja harjoitteluun tuli heidän kauttaan mukaan vaikutteita esimerkiksi painista, escrimasta ja judosta. Myös Villeä alkoi kiinnostaa kovan voiman lisäksi enemmän erilaiset tekniikat ja se, miten teknisellä osaamisella pienikokoisempi kamppailija pystyi haastamaan isompaa. Ville kävi treenaamassa myös judoa ja kokeili siellä kilpailemistakin.
Takadon nykyinen BJJ:n päävalmentaja Markku Juntunen toi brasilialaisen jujutsun seuraan 90-luvun aikana. Kun Takadolla alettiin harjoittaa brasilialaista jujutsua, tuli tarve erotella tyylisuunnat toisistaan ja silloin syntyi nimitys eurooppalainen jujutsu (EJJ). Aluksi Takadossa treenattiin monia lajeja erikseen (mm. jujutsu, brasilialainen jujutsu, escrima, chinese boxing, kobudo ja tai chi) ja nykyisessä EJJ:ssä on vaikutteita näistä kaikista. Ville eli tähän aikaan ruuhkavuosia ja harjoittelussa piti ja ehti panostaa siihen, mikä kiinnosti kaikista eniten. EJJ:ssä Villeä kiehtoi -ja kiehtoo edelleen – lajin monipuolisuus ja itsepuolustuksen taito.
Tänä päivänä jujutsu merkitsee Villelle säännöllisyyttä ja tapaa ymmärtää paremmin itseään. Treeneihin lähtöä tulee harvoin kyseenalaistettua, se kuuluu elämänrytmiin. Jujutsun harjoittelu on hyvää urheilua ja siinä voi oppia koko ajan eikä kehittyminen pääty. Ohjaaminen tuottaa Villelle onnistumisen tunnetta ja treeneissä tulee joka kerta opittua jotain uutta, oivallettua jokin uusi yksityiskohta.
Kovasta harjoittelusta huolimatta Ville on säästynyt pahemmilta vammoilta ja pystyy edelleen harjoittelemaan haluamallaan tavalla. Harjoittelu myös pitää kunnossa. Tässä on ehkä auttanut myös Villen harjoittelufilosofia: treenin pitää olla kovaa, jotta se on realistista ja siinä voi kehittyä, mutta ei niin kovaa, että se vammojen parantelun takia estää harjoittelua ja kehittymistä. Jujutsun lisäksi Ville pitää itsestään huolta toiminnallisella harjoittelulla, pyöräilemällä, jumppailemalla kotona ja joogaamalla. Joogasta on päätynyt elementtejä myös jujutsuharjoituksiin. Korppi, päälläseisonta ja aurinkotervehdykset ovat jääneet myös harjoituskavereiden mieleen. Matkan varrella Villelle on tarttunut mukaan myös parilla kurssilla kuntonyrkkeilyohjaaja osaamista.
Kamppailutaitojen ja urheilun lisäksi jujutsu on tuonut Villen elämään seuratoiminnan ja kavereita, joiden kanssa on koettu paljon yhdessä myös treenien ulkopuolella. Leirit, ulkomaanreissut ja pikkujoulut ovat hioneet treenikavereita yhteen ja Villen pitkään tunteneet muistelevat näitä lämmöllä (Takadon nuori polvi toivoo seuraaviin pikkujouluihin Rienapojat joulukuvaelman paluuta, Ville kuulemma esiintyi kuvaelmassa ninjana.)
Ville muistetaan myös kovana harjoittelijana ja treenien vetäjänä: kavereilta meinaa loppua kunto jo alkulämmittelyissä. Eräs treenikaveri muistelee Villen vuosia sitten vetämää leiriä, jossa oteltiin varusteilla ja ilman, yhtä ja useampaa vastustajaa vastaan koko jujutsun repertuaarilla – ja hauskaa oli. Toinen kuvailee, kuinka Villen kanssa harjoitellessa pääsee nopeasti luovaan tilaan: kun yhdessä on treenannut vuosia, on luottamus tatamilla vahva.
Ville toivottaa uteliaat tervetulleiksi kokeilemaan eurooppalaista jujutsua. Laji sopii monipuolisuudessaan monenlaiselle harrastajalle, mutta jonkinlaista kivunsietokykyä tarvitaan, jotta harjoittelu onnistuu. Jujutsun harjoitteluun sopii Villen mielestä japanilainen shu-ha-ri oppimismalli: ensin opitaan tekniikka jäljittelemällä opettajaa, sitten se rikotaan ja sitä sovelletaan, lopuksi se muotoutuu osaksi omaa jujutsua. Ja kehä alkaa alusta.
———
Viikonloppuna Takadolla järjestetään eurooppalaisen jujutsun seminaari, jossa Ville ohjaa päivän aikana kahdet harjoitukset. Seminaarissa keskitytään muutamiin Takadon EJJ-treeneissä harjoiteltaviin perusasioihin reaktioetäisyydellä, ote-etäisyydellä ja painiasennossa pystyssä ja matossa.
——–
Villeä haastatteli ja jutun kirjoitti Takadon bjj-treenailija Sanna Temisevä. Muistojaan Villestä kertoivat myös treenikaverit Arkku, Markus, Eero ja Miika.
Villeä on haastateltu myös teokseen Kamppailutaitojen opas (Jarmo Österman), josta voi lukea enemmän eurooppalaisesta jujutsusta.
