Vyökoejärjestelmän pääsisältö
Keltaisen ja oranssin vyön ohjelmissa keskitytään pääasiassa erilaisten itsepuolustustilanteiden läpikäymiseen. Alkuvaiheen harjoittelulla luodaan myös edellytykset jatkossa harjoitella monipuolisesti kaikkia jujutsun osa-alueita. Edistymistahti ja harjoittelun tavoitteet ovat itsekunkin oman harkinnan ja valinnan mukaisia. Seurassamme löytyy tilaa niin kuntoilumielessä harrastaville kuin kamppailutaidon polkua vakavissaan kulkevalle.
Keltaisen ja oranssin vyön tekniikat käydään läpi nonstop vuoroilla. Niiden tarkoituksena on kohottaa kurssilaisten fyysistä suorituskykyä ja opettaa turvallisen harjoittelun periaatteet ja käytännöt. Keskeisiä teemoja ovat kaatumistekniikat, etäisyyden käsitteen ymmärtäminen, rentouden löytäminen, lähikontaktiin tottuminen ja reagointikyvyn kehittäminen. Vaikka harjoituksissa pääpaino onkin fyysisessä suorittamisessa, niin ohjelmaan kuuluu myös sen verran aivojumppaa, ettei pääsisi unohtumaan, että paras itsepuolustusvälineemme sijaitsee korvien välissä.
Oranssissa vyössä täydennetään harjoittelijan kokemusta erilaisista itsepuolustustilanteista ja tutustutaan otteluharjoitteisiin. Tärkeimpinä teemoina ovat tasapaino, horjuttaminen ja stressireaktio. Oranssiin vyöhön vaadittavan harjoittelumäärän jälkeen harjoittelija on yleensä oppinut harjoittelun ja tekniikoiden perusteet sen verran hyvin, että on mahdollista kasvattaa harjoittelun intensiteettiä vaarantamatta samalla liikaa omaa tai harjoituskaverin turvallisuutta.
Vihreästä vyöstä eteenpäin harjoiteltava tekniikkavalikoima laajenee edelleen. Opeteltavia liikkeitä tehdään rennosti toistaen satoja tai jopa tuhansia kertoja, jotta niistä tulee myös käytännössä toimivia. Itsepuolustustekniikoiden tueksi harjoitellaan teoreettisen pohjan luomiseksi perustekniikkaa ja osaamisen testaamisessa käytetään otteluharjoitteita.
Sinisessä asteessa harjoittelijalta vaaditaan uusien tekniikoiden osaamisen ja teknisen sujuvuuden lisäksi keskittyneen, määrätietoisen ja tarkkaavaisen henkisen asenteen osoittamista. Tässä vaiheessa on myös enemmän kuin todennäköistä, että harjoittelija pääsee silloin tällöin vetämään harjoituksia ja jakamaan näin omaa osaamistaan muille harjoittelijoille.
Ruskeassa vyössä tavoitteena on rentouden ja virtaavuuden saavuttaminen niin omassa tekniikassa kuin opettamisessakin. Niille, jotka jatkavat näin pitkälle, on harjoittelusta todennäköisesti muodostunut jo ainakin osin elämäntapa, jossa harjoittelu ei rajoitu pelkästään harjoitussalille vaan on jatkuva prosessi myös ajatusten tasolla.
Musta vyö vaatimuksineen on sitten ikään kuin kaiken aikaisemmin opitun koostava lopetus, paluu mahdolliseen uuteen alkuun. Kun oman seuran periaatteet, tyyli ja muoto on ahkeran harjoittelun myötä opittu, on viimeistään aika ryhtyä etsimään omaa tulkintaa näille asioille. Taistelutaidon harjoittelu ja oppiminen ei kuitenkaan lopu mustaan vyöhön vaan on sille uusi alku.